Naisetkin harrastavat motocrossia, vaikka eivät kuitenkaan aivan yhtä suuressa mittakaavassa kuin miehet. Naisilla on oma motocross-liigansa, joka eroaa miesten liigasta paitsi sääntöjensä suhteen, myös pyörien kokojen suhteen. Useimmiten naiset käyttävät ajamiseen joko 125cc:n tai 250cc:n pyöriä yksinkertaisesti siitä syystä, että 450cc:n 
pyörä on suurimmalle osalle naisista aivan liian iso ajettavaksi. Tästä johtuen miesten ja naisten yhteiset kilpailut on vaikea saada toteutumaan, vaikka niitäkin toki järjestetään. Naisia nähdään silloin tällöin kisaamassa mös AMA-kilpailuissa, mutta koska he eivät yllä harjoituskierroksilla tai lämmittelykierroksilla samoihin lukemiin kuin miehet, ei naisia olla vielä ainakaan nähty pääkilpailussa.
Ammattitasolla kilpailevat mieskuljettajat tukevat ja kannattavat naisten mukaantuloa lajin pariin myös ammattilaistasolla, sillä lajin kannalta suurempi harrastajajoukko ja ammatikseen ajavien joukko on vain hyvä asia. Siinä missä miesten parissa motocross sai Euroopassa alkunsa vuonna 1924, alkoi naisten motocross vasta 1950-luvulla. Vasta kymmenen vuotta myöhemmin naisten motocross siirtyi myös Yhdysvaltoihin, jossa käynnissä oleva naisten tasa-arvoliike antoi naisten motocrossille reippaasti tuulta purjeiden alle. Lajin parissa on tätä nykyä naisia eri puolilla maailmaa niin amatööri- kuin ammattilaistasollakin. Tähän mennessä kaikkien aikojen parhaiten pärjännyt naispuolinen kuljettaja motocrossissa on amerikkalainen mestarikuljettaja Ashley Fiolek, joka on onnistunut hämmästyttävän nopeilla kierrosajoillaan päihittämään monen taidokkaan miespuolisenkin kuljettajan.